20. huhtikuuta 2013 – Kevään
korvilla, väsyneehkössä avautumisen tilassa niin kuin vaikkapa valkovuokko… tai
joku vaan silmu… Paineistettuna… ei yhtä kauniina, mutta vähän vielä solmussa,
herkkänä…
Nyt
kun taas lumi sulaa ja paljastaa kaiken syksyisessä tiimellyksessä pihalle
unohtuneen…
Kootessani
näitä palasia, katsoessani varastoituja vanhoja teoksiani ja sekalaisia
keräilemiäni romuja, mahdollisten tulevien teosten emmeitä; ”pultteja, ruuveja,
rikkoutuneita työkaluja, homeisia kalikoita ja ruosteisia jousia, ketjuja, kalloja,
koukkuja, saranoita, kumeja, turvavöitä jne., jne.”, mieleni valtaa keväinen
suursiivouspaniikki. Mikään tila ei riitä! Mutta mistään en voi luopua! Mikä
tahansa saattaa olla todella tärkeää ja tarpeellista! Keräilijä asuu minussa.
Pakkomielteinen keräilijä!
Pakottautuessani
luomaan katseeni tähän kaaokseen ja tunnistaessani samalla itsessäni
kykenemättömyyden sen selvittämiseen, ajaudun väistämättä ajattelemaan tämän
kaiken materian tulevaisuutta… Jääkö minusta joskus lapsilleni vain
varastolliset käsittämättömiä rojuröykkiöitä, joihin he omaavat pakollisen
tunnesiteen; ”Ovathan ne iskän tekemiä…” Ahistus!!! Unohtakaa se! Roju on
loppujen lopuksi vain rojua! Vailla omantunnontuskia, kaiken saa hävittää!
Kaikki pitää hävittää! En odota teidän säilyttävän ystäväni minulle kaikessa hyvyydessään
lahjoittamia muumioituneita rottia tai tai erään toisen antamia tuhansia kengän
korkolappuja, joissa on teksti: ”Kimmo – Made in Suomi”… Kaikki tähän mennessä
ja kaikki tästä eteenpäin tekemäni, kuuluvat osana ”Perintö / Jäämistö”-
kokonaisuutta. Esitän näistä jonkunlaisen installoidun koosteen…
Keväisterveisin Iskä – KooPee
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)