 |
| Dimensio Nyt, Keski-Suomen museo, 5.12.2015 – 31.1.2016. Pystytys 1.12.2015, "After attack I started all over again.." Kuva: Kalle Mustonen |
Koska esim. teoksessa "I Will Survive..." pohdin ajatusta metsään pakenemisesta ja siellä pärjäämisestä, oli olennainen osa teosta myös kokeilla rajojaan ja jaksamistaan valmistamalla asumuksen runko alusta loppuun itse sahaamalla, itse jokaisen tarpeen kantaen, kieltäytyen tarjotusta avusta. Noin kymmenessä vuorokaudessa sain todistettua itselleni, että silloisilla välineillä varautuneena saattaisin jopa saada aikaiseksi asumuksen, jossa pärjäisin yli talven... Kenellekkään muulle en tosin jaksakkaan tuntea enää tarvetta todistaa mitään...
Tämänhetkisessä maailman tilanteessa ei ole hirveän kaukaa haettua ajatus, että jonkunlainen kriisi jossain vaiheessa löytää tiensä myös tänne "lintukotoomme". Pariisin terrori-iskut tehtiin myöhään illalla 13. marraskuuta 2015 ja reilut kaksi viikkoa myöhemmin, pystyttäessäni teosta "Dimensio Nyt"- näyttelyyn Keski-Suomen museoon Jyväskylään, ei kukaan tunnu edes muistavan kyseisiä iskuja enää... Tähän liittyen, minun on ehkäpä pikkumaisuuttani kommentoitava silmiini osuneen "Hurmioitunut"- blogistin tekstiä tuosta näyttelystämme; "Suurin osa teoksista on valmistunut vuosina 2013-2015, mikä antaa kivan katsannon siihen, mikä kutakin taiteilijaa tällä hetkellä kiinnostaa.".
Omalta osaltani minun on rehellisesti sanottava, että tapani tehdä ja ilmaista itseäni teoksillani on niin sidoksissa ajatuksiini ympäröivästä maailmasta ja sen tapahtumista, että väistämättä ko. uhkakuvat jotenkin niissä ovat nähtävissä... Vaatimattomasti ehkä tai liian suoraan, mutta nähtävissä kuitenkin... "Kiva katsanto..." Uuuh..!
Ollaan suuren äärellä pohtiessamme taiteen merkityksiä ja tehtäviä tekijälleen, kokijalleen...
(Pikkumaisuuttani siis tietenkin siksi, että olisin toki olettanut että edes kuvatekstissä olisi ollut kohteliasta mainita teokseni nimi ja tekijä. Siitäkin huolimatta, ettei ymmärrystä itse teokselle enemmälti liikenisi...)
Kolmen lapsen isänä ajattelen tulevaisuudesta nyt hyvin toisella tavalla kuin ajattelin noin kaksitoista vuotta sitten... Mitä ikinä tapahtuisikin olisi vain noustava ja jatkettava, pärjättävä, taisteltava... Oltava vahva...
 |
| Puut, kannot... Metsä!!! |
 |
| Oksistoa... |
 |
| "Talokehikko" kantojen päälle rakennettuna... |
 |
| Pakattuna... |
 |
| Purettuna... Lämpimät kiitokset museon henkilökunnalle ja paikalla olleille Dimension jäsenille auton jouhevasta purkamisesta... |
 |
| Kuvassa teos on niillä sijoillaan, joille sen tällä kertaa näytteille asetin. Teoksen alla olevat muovit leikataan näkymättömiin pois ja ovat lattialla sen suojaamiseksi. Myös teoksen valaistus on kuvassa keskeneräinen. |
Koska
kyseessä on ensimmäinen kerta kun teos kokonaisuudessaan on
koottuna tai ylipäätään yhdessä, antaa itselleni mielenkiintoa
ja haastetta pienimuotoinen riskinotto, joka pystytykseen näin ollen
sisältyy. Kaikki palaset on ajateltava paikoilleen mielessään ja
sitten vain laitettava paikoilleen... Voi käydä niin, että
lopputulos olisi jotain aivan muuta kuin mitä itse odottaa...
Historiani kompaktien veistosten parissa sai minut nyt kasaamaan
teoksen kiinteähköön kasaumaan sille osoitettuun paikkaan, mutta
seuraavilla mahdollisilla "kattauksilla" saatan levittää
sen ympäri kulloistakin tilaa... Haluan toteuttaa teoksissani
"keskeneräisyyden symboliikkaa", joka antaa mahdollisuuden
jatkaa teoksen laajentamista ja lisämerkitysten ja -sävyjen siihen
jälkikäteen lisäilyä oman mieleni mukaan. Kyseisen teoksen metsä
voi laajentua loputtomiin, aivan kuten metsään rakentamani
"asumuksetkin". Työkalut, työskentelyalue, erilaiset
selviytymiseen
vaadittavat tarpeet, jne., jne...
