http://www.koliartfestival.fi
Jouduttuani luopumaan alkuperäisestä teossuunnitelmastani, etsimme mahdollista uutta paikkaa tulevalle teokselleni Elontilalle johtavalta polulta tai sen reunoilta. Noin kymmenisen metriä polusta näin kaksi selkeästi ihmisen jäljiltä olevaa suorakaiteen muotoista kuoppaa jotka osoittautuivat jo aikoja sitten käytöstään poistetuksi, hylätyiksi, romahtaneiksi ja sammaloituneiksi ”perunakuopiksi” tai maakellareiksi...
Vanhat osin vielä näkyvissä olevat kiviseinät ja kuopan pohjalle ajansaatossa romahtanut ruosteinen peltikatto todistivat kuoppien historiasta ja merkityksestä menneille käyttäjilleen... Olipa joukossa vielä ruosteisia nauloja ja muoviakin, jolla joku jossain vaiheessa lienee koettanut suojata rakennelmaa tai jotain siellä säilytettävää; ruokaa, perunoita... Selviämistä, tulevaisuutta.... Kuoppien historia saattaa kuulemani perusteella kertyä 1700- luvulta saakka, joten olen erittäin otettu saadessani tämän pienen hetken olla osana tätä pitkää jatkumoa. Jatkan siitä pisteestä, jossa joku edeltävä rakentaja ehkäpä lannistui katon romahdettua ja lähden uudelleen nostamaan rakennetta ylöspäin tämän romahtaneen katon päältä. Rakennan hyllyt, joille varastoin kaiken mitä ajattelen tarvitsevani. Teen tuolin jolla voin istua, kuunnella ja katsella ympäröivää luontoa...
Pidän teoksissani tärkeänä niiden fyysistä valmistusvaihetta. Sitä vaihetta joka yleensä ei valmiissa teoksessa näy. Haluan tuntea väsymyksen sahatessani moottorisahalla haapatukit tarvitsemani kokoiseksi laudaksi tms. Haluan että jokainen pinta on ainoastaan minun ja sahani muovaama. Haluan kantaa jokaisen tarvittavan osan ”rakennustyömaalle” ja olla päivän päättyessä väsynyt ja onnellinen... Kieltäydyn kaikenlaisesta avusta, haluan teoksen olevan vain minun aikaansaannokseni...
Haluan teoksen olevan keskeneräinen ja raaka rakennuksen runko, symbolinen pohja tulevaisuuden mahdollisuuksille ja kunnianosoitus menneisyyden sinnikkyydelle...
Haluan teoksen olevan keskeneräinen ja raaka rakennuksen runko, symbolinen pohja tulevaisuuden mahdollisuuksille ja kunnianosoitus menneisyyden sinnikkyydelle...
Tänään haluan vain leikkiä, rakentaa innostuneen pikkupojan lailla majaa vailla huolta huomisesta... Maja, oma koloni...
Kolo, jonne voisin paeta kun ympäröivä maailma tuntuu jatkuvasti muuttuvan yhä arvaamattomammaksi... yhä armottomammaksi...
Kolo, jossa arki hetkeksi pysähtyisi... Kolo, jonka hiljaisuudessa kuulisin taas ajatukseni... Kolo, jossa ei olisi eilistä, ei huomista... Kolo, jossa olisi vain nyt...
Saavuin Kolille sunnuntaina 31.5.2015. Pari päivää meni paikkoihin tutustuessa, mahdollista teosajatusta pyöritellessä ja sen selvittyä luvan saantia teoksen toteuttamiselle odotellessa.
Asioiden selvittyä aloitin työskentelyn keskiviikkona iltapäivällä. Paikallinen yrittäjä, jolta myös haapatukit hankittiin antoi käyttööni alueen, jolla suoritin suurimmat sahaukset.
Buranakuuri, kyynerpäätuki, jääpussit ja siteet auttoivat alkuvaiheessa, jo ennen tapahtumaa kipeytyneen kyynerpään kestämisessä... Tennis elbow !!!
 |
| Käyttämäni suuremman "perunakuopan" vieressä oli toinen hieman pienempi samanlainen. Myöhemmin tutkiessani ympäröivää maastoa, totesin näitä kuoppia olevan enemmänkin, ainakin neljä-viisi kappaletta. Ihmiset tuolloin ennen kuulemma kaivoivat aina käytetyn kuopan viereen tai lähistölle uuden, ilmeisesti välttääkseen perunoiden homehtumisen tms. vanhan kuopan ongelmat. |
 |
| Sahauspaikan ja teoksen rakentamispaikan välillä oli n. 2-3 kilometriä. |
Materiaalia ja purua..
4.6.2015 torstai
Kuopan pohjalle, romahtaneiden vanhojen rakenteiden päälle, asettelen tukevasti rungot , joihin kiinnitän ruuvein lankkulattian noin 3-4 cm lankuista. Kuopan reunoja myötäillen kasaan rakennuksen rungon, jonka tuen lattialankkuihin siten, ettei runko pääsisi lipeämään kuoppaan... Kierrän puut enkä siirtele maahan pudonneita oksia tai vanhoja rakenteiden osia; vanhaa ruosteista peltikattoa, lankunpätkiä, joissa on ruosteisia nauloja, muovikatteen riekaleita... Varon koskemasta vanhaan kiviseinään tai kuopan viettävillä reunoilla kasvavaan sammalpeitteeseen.
Valmistan tuolin jolla voin istua, tuumiskella seuraavia työvaiheita... Myöhemmin tuoli jää "sisustukseksi", jolle kävijä voi istahtaa hetkeksi kesken kiireidensä, jos sellaisen kokee tärkeäksi...
5.6.2015 perjantai
Rungon tukemista lattiarakenteisiin, seinätolppien pystytystä, hyllysuunnitelmia...
Harjakorkeuteen nousemista...
Kiitän lämpimästi Suomen Kulttuurirahastoa ja Uudenmaan Taidetoimikuntaa työskentelyni mahdollistamisesta.
