"Teen sinusta taas ehjän..." 2014




"Teen sinusta taas ehjän...", "I'm gonna fix you..." 
2014, Kuusiston Taidekartano



Itse runko lepäsi ylempänä rinteessä noin 8 metrin etäisyydellä kannosta...
Kävin katsomassa Kuusiston Taidekartanolla mahdollista tulevan teokseni paikkaa, aihetta ja materiaalia 11. 5., kolmisen viikkoa ennen työn aloittamista ... Taidekartanon perustajan, taiteilija ja tutkija Merja Markkulan kanssa keskusteltuamme kävi ilmi, että raunioille johtavan tien toisella puolella lahoavat kanto ja siitä irrotettu runko, olisivat käytettävissäni siten että teos saisi jäädä paikoilleen lahoamaan elämänkaarensa loppuun... 
Vanha lehmuksen kanto ja sen runko, joka oli kaatajien toimesta siirretty noin kahdeksan metrin etäisyydelle kannosta, olivat siis lähtöasetelmana teokselleni... Suuri ontto, lahoava kanto ja metrien etäisyydellä siitä lahoava ontto runko... Haikeaa, ikävä... Niin kaukana kehoni juuristani, jotka minut voimistivat... 
Nopeasti tulin tulokseen vältellä kaikkea turhaa ja yksinkertaisesti kunnioittaa puuvanhusta antamalla sille symbolisesti uuden elämän, yhdistämällä paloitellut osat vielä kerran toisiinsa... Sain työskentelyn aikana kuulla ohikulkijoilta puun olleen poikkeuksellisen komea ja veistoksellinen eläessään... 
Kanto on aivan Kuusiston linnanraunioille vievän tien vieressä...

Kannon halkaisija on noin 90 cm, kuten myös rungon sahapinnan... Välissä on tuo mainitun kahdeksisen metrin matka... Ajattelin työn alkuvaiheessa laiskuuttani kammeta runkoa lähemmäksi, mutta onneksi luovuin ajatuksesta suht nopeasti. Rungon turha siirtely olisi jollain tavalla nähdäkseni rikkonut tuon kauniin lepäävien erotettujen symboliikan...
Kanto ja runko

2.6.2014, maanantai 
Päädyin käyttämään teoksessa haapaa, jota olen samalla tavoin laudaksi moottorisahalla sahattuna käyttänyt joissain aiemmissakin teoksissani...(esim. "Muistojeni huone" 2011 ja "Jäämistö" 2013) Haapaa oli myös saatavilla Merjan pihalta, joskin sen menekki yllätti minut, kuten takuulla myös Merjan ja hänen miehensä... Heidän pihallaan ei tuuli enää havista haavan lehteä...
Moottorisahan jättämä jälki laudan pintaan on mielestäni erittäin kauniin raakilemainen ja sahattujen runkojen käyryydestä johtuen teoksen olemuksesta huokuu mieleiseni käsintehty vaikutelma... Ainoatakaan puuosaa ei teokseen hankittu paikallisilta sahoilta vaan olen käsitellyt sahalla ja kirveellä jokaisen teoksessa nähtävän pinnan, mukaanluettuina myös rungon kaarevat tukirakenteet... Käytin lautojen kiinnitykseen ruuveja ja rakenteen tukevoittamiseksi kahdeksan millin ristikkäisiä , toisiinsa sidottuja kierretankoja. Tukirakenteet ovat nähtävissä teoksen sisällä, pintalautojen välistä katsottuna...
Kantoon pultattu rungon tukirakenne, aloitus....

Kannon ja uuden osan liitoskohta... Sovite...




3.-4.6.2014, tiistai, keskiviikko
Lautojen sahaus rungoista lienee se raskain työvaihe... Yleinen parkkipaikka, jossa sahaukset suoritin, oli tällä (kenties kesän ainoalla) helleviikolla varjoton ja kuuma... Tein tämänvuoksi sahaukset heti aamulla ja loppupäivän sovittelin teoksen lautoja paikoilleen... En muista koska viimeksi olisin tiedostanut ympärilläni lentelevän niin sankkana parvena paarmoja kuin kuumimpina päivinä... Joskus lapsena, risusavotassa kenties... Selkä ja vatsa punaisin puremin pilkutettuna, voin sanoa nauttineeni jokaisesta pikku kupparin pikku puremasta... Mahtavaa!!! Rakastan työssäni niitä hetkiä kun saan antaa sille fyysisesti kaikkeni, ilman kelloon tuijottelua... Kolmilapsisen perheen isänä, moinen työskentely ei näinä päivinä enää ole niin itsestään selvää lasten koulujen ja päiväkotien, harrastusten, koirien kusetusten ja oman työskentelyn sovitteluissa...
12 - 13 tuntisen päivän jälkeen istua saunan lauteilla... Väsyneenä... Euforia!!!
Rakastan työskentelyä, jonka avulla pystyn hautaamaan kaiken ympäröivän maailman aiheuttamat ahdistukset... rakastan moottorisahaa, rälläkkää ja kirveitä... puuta, metallia, lastuja ja kipinöitä...
Teoksen vaatima fyysisyys on ehdottoman tärkeä osa itse teosta. Kaikki siihen vuodatettu hiki, kipeät kädet ja selkä kuuluvat olennaisena osana siihen yksitoistapäiväiseen puhdistautumisrituaaliin, jonka tuon puuvanhuksen... kaikkien maailman puuvanhusten kunnioitukseksi tein...

Ensimmäinen kulma ylöspäin, asteita mitälie, niistä viis...

Jostain tuosta poikki... Vai..?

Struktuuri...

Aurinkopiste rakenteen raoista...


5.6.2014, tostai
Kulmien laskeskelu ja mietiskely sahausten suunnista osoittautui yllättävän haastavaksi... Mitään kulmamittoja ei ollut käytössäni, ainoastaan silmämääräisesti ja sovittelemalla koetin selvitä... Tässä vaiheessa lautojen käyryys aiheutti aika-ajoin pieniä pähkäilyjä, mutta siinäpä pähkäilin...
Jokatapauksessa... Ensin lähden ylöspäin ja sitten sieltä alaspäin, kohti maata... Ok!
Tänä torstaina käytin hieman pidemmän aikaa parkkipaikalla sahaten lautoja, jos näyttää siltä ettei teos ole edennyt toivotulla tavalla... Maata päin..!!
Maata päin!!






6.6.2014, perjantai
Nyt kun olin saanut kannon rakennelmat maahan niiden tehtyä tuon pikku kulman ensin ylöspäin, päätin lähteä rungosta rakentamaan vastaantuloa kohti kantoa... Puutavaraa hukkuu jonnekin rakenteisiin yllättäviä määriä... Jotta rakenne ei olisi suoraan maata vasten, tein sen lepäämään rungon viereltä löytyneistä tammipölkyistä rakentamieni tukien päälle.
Rungon jatkamista... Ensin metri suoraan eteen samansuuntaisesti, sitten....

Vaaditaan muutama taitos...


7.6.2014, lauantai
Rungon pyöreän muodon säilyttämiseksi ja koossapysymisen "takaamiseksi" tein ulkohalkaisijaltaan noin 84 senttiset ympyräkiekot sen sisään... Tähän päälle noin kolmisenttinen lautaverhoilu tekee laskujeni mukaan rungosta tasaisesti 90 cm paksun... Kannon ja rungon välistä ei ole poistettu paloja vaan koko kahdeksan metrin välimatkalle rakensin 90 cm pyöreän , uuden osion, ilman latvaa kohti kapenemisia... 
Kääntymien suunnittelua...
Rinteessä, itse rungon vierellä kasvaa nuori, kaunis Lehmuksen taimi... Kierrän uuden rakenteen kaarevasti sen ohitse, siten että se muodostaa taimelle suojaisan sylin. Taimi toivottavasti voimistuu ja jatkaa uutta elämäänsä rakennelmani muututtua maaksi jälleen...
Hässäkkää...

Vielä muutama metri... 



8.6.2014, sunnuntai



 Connection!!!






Tukikiekkoja...

...ja tukikiekkoja...




9.6.2014, maanantai







10.6.2014, tiistai










11.6.2014, keskiviikko
Saatuani rakenteen rungon valmiiksi, tein vanhan osan oksanpaikkoihin samalla tekniikalla uudet yksinkertaiset oksat... Pidän teoksessa siitä, että minun on mahdollista jatkaa sitä myöhemminkin, mikäli vain koen sen mielekkääksi... Oksistoa voisi jatkaa periaatteessa levittäytymään vaikka koko metsikön alueelle...  Samoin vanhan lahoavan rungon ja kannon voisi vahvistaa siten että se kestäisi yhtä kauan kuin uusi rakenne...


Kaksi kolmihaaraista oksaa...

Rinteessä kasvavan toisen pikku lehmuksen oksisto kasvaa "emopuun" oksan läpi...
Ehkä se joskus tulevaisuudessa kasvaessaan kampeaa rakennelman pystyyn...

Toinen oksista lepää maatavasten olevan tammisen ristikkotassun varassa...

Oksan runkorakennetta...

Rungon sisustaa...

Yksityiskohta...






12.6.2014, torstai
Sain teoksen valmiiksi... (Siis tältä erää) torstai- iltana, yksitoista päivää sen aloittamisen jälkeen... Alkuperäinen suunnitelmani oli jättää runkorakenteita näkyviin enemmän, mutta laudoitin teoksen kuitenkin lähes umpeen jotta sen pyöreä muoto ja käännökset hahmottuisivat katsojalle selkeämmin...    Lautojen raoista runkorakenteet ovat toki nähtävissä edelleen...





Lehmuksen taimi "Emopuunsa" suojissa...

Teos ylärinteestä kuvattuna...

Sahauspaikka... Purua...






Teos kuuluu osana "Minun veteni"- näyttelyä, joka levittäytyy Kuusiston kartanoon ja sen pihamaalle... Näyttelyn teemaan liittyen ajatuksiani teoksen symboliikasta keräillen...;
Lahoava kanto ja siitä repäisty runko olivat jo aloittaessani pitkälle lahonneessa tilassa... Ihmisen rajallisuus luonnonvoimien edessä, kuinka hyvistä pyrkimyksistäni huolimatta, luonto tulee ottamaan omansa ajallaan... Teos tulee lahoamaan paikoilleen... uusi, haapainen osa hieman hitaammin kuin vanha, jo puoliksi lahonnut lehmus... Vesi, joka ruokkii lahottajasieniä, nopeuttaa tuhoutumista ja täydentää sen jonain päivänä... Joskin vesi myös liuottaa vanhasta puusta, sekä sahaamistani laudoista ravinteet uudelleen käytettäviksi ympäristön "lehmus- poikasille"...
...Ja vaikka kuinka yhdistin kaipaavan kannon runkoonsa... Vaikka yhdistin sen puulla, joskaan en samalla lajilla... En mitenkään saa ravintonesteitä kulkeutumaan juurien kautta itse runkoon, siten että puusta tulisi jälleen yhtä, että se jonain päivänä toimieni johdosta seisoisi jälleen ylväänä... Olen voimaton...


Tuhannet kiitokset Kuvataiteen näyttöapurahalautakunnalle apurahasta...




TURUN SANOMAT, Tiistai 17.6.2014

                                                                                                                                               


Vuotta myöhemmin samoihin aikoihin, on teos saanut pintaansa kauniin harmaan sävyn... Rakastan haapaa...